Aikas moni on sanonut nuista elukoista että ovat niin kivoja ja haluaisivat itsekin tehdä, mutta eivät muka osaa. Kerrompas nyt oman virkkaushistoriani.
Joskus ala-asteella virkkasin ketjusilmukoista piitkän pötkön ja siitä taisi tulla joku naru tjs johonkin ompeleeseen, se on ekat ja vikat virkkaukset ennen aikuisikää. Ei mikään mahdottoman hyvä lähtökohta =)
Sitten tilasin Moda-lehden 2007 alussa, josta nappasin ennen juhannusta idean poikasen. Siinä oli kivoja lasinalusia virkattuna ja oli pakko soittaa omalle äidille että kertoisiko hän neuvoja ihan perus silmukoille. Niin siinä sitten kävi, ostin lankoja ja äitini opastuksella tein ennen juhannusta (upeat) lasinaluset, 6kpl. Ne toimi juhannuksena grillajaisissa mukinalusina ja sain mukavia kommentteja niistä.
Kesäkin siinä sitten meni, syksy alkoi häämöttää ja sain virkkaushaasteena alkaa tekemään amigurumia eli virkattua pientä lemmikkiä. Kaivoin jämälangat esiin ja etsin ohjeen ja aloin pähkäilemään miten siitäkin pitäisi selkoa saada ihme lyhenteillä. Päätin alkaa tekemään, onneksi tietyille silmukoille löytyy kuvalliset ohjeet googlettamallakin. Siinä sitten ryhtyi syntymään Hoopo, jonka kyllä jouduin purkamaan puoleen väliin päätä kun tajusin tekeväni väärin... kaikille alotteleville sattuu niin, toivottavasti en ole ainoa. Mutta nämä pienet virkkausopettelut innosti virkkaamaan lisää eläimiä ja intoa riittää edelleen. Kohta alan virkkaamaan kilpikonnia suvun pienimmille pukinkonttiin. Voin suositella siis virkkauksen aloittamista jokaiselle joka on viimeksi tehnyt vaan ketjusilmukoita ala-asteella, jokainen oppii ihan varmasti. Katsotaan jos lähiaikoina itsekin aloitan jotain vähän vaativampaa johon tarviksee kjs:n ja ks:n lisäksi vaikka pylväitä =)
Ja tässä ne ovat, lasinaluset... "upeet" =)
Kommentit